Postpericardiotomy syndrome after cardiac surgery

Postpericardiotomy syndrome (PPS) is a well-known complication after cardiac surgery. The syndrome results in prolonged hospital stay, readmissions, and invasive interventions. Previous studies have reported inconsistent results concerning the incidence and risk factors for PPS due to the differences in the applied diagnostic criteria, study designs, patient populations, and procedure types. In recent prospective studies the reported incidences have been between 21 and 29% in adult cardiac surgery patients. However, it has been stated that most of the included diagnoses in the aforementioned studies would be clinically irrelevant. This challenges the specificity and usability of the currently recommended diagnostic criteria for PPS. Moreover, recent evidence suggests that PPS requiring invasive intervention such as the evacuation of pleural and/or pericardial effusion is associated with increased mortality. In the present review, we summarise the existing literature concerning the incidence, clinical features, diagnostic criteria, risk factors, management, and prognosis of PPS. We also propose novel approaches regarding to the definition and diagnosis of PPS.Key messages: Current diagnostic criteria of PPS should be reconsidered, and the analyses should be divided into subgroups according to the severity of the syndrome to achieve more clinically applicable and meaningful results in the future studies. In contrast with the previous presumption, severe PPS - defined as PPS requiring invasive interventions - was recently found to be associated with higher all-cause mortality during the first two years after cardiac surgery. The association with an increased mortality supports the use of relatively aggressive prophylactic methods to prevent PPS. The risk factors clearly increasing the occurrence of PPS are younger age, pleural incision, and valve and ascending aortic procedures when compared to CABG

Sepelvaltimotauti ja tyypin 2 diabetes - kohtalokas yhdistelmä

Diabeteksen tunnistaminen sydänsairauden ilmene­misen jälkeen on edelleen ajankohtaist

Sepelvaltimotautipotilaan eteisvärinä

This diploma thesis is focused on problems in personal consultancy, especially on the agenda of personal agencies. The introductory part deals with consultancy theory, personal consultancy and personal management in organizations. The main theme of this work is general information on personal agencies in the Czech Republic, characteristic of their activities and the role of personal consultants. The next chapter includes a description of cooperation and communication among candidates, a personal consultant and a client in the process of recruiting workers. This is followed by characteristics of working tasks of personal consultans for two typical products of personal agencies - recruitment and temporary help. It includes a comparison between working tasks of the two above mentioned types of personal consultants. The final chapter describes the solution of my personal project. This project analysed the taking-over of all employees of the contributory organization of Zdravotnické zařízení Smíchov by a new managing company of the Kartouzská Health Care Centre - the private company of Medifin. The author of this diploma thesis was acting as a personal consultant in this project, and was involved in the implementation of recruiting and affiliation of new workers - to the Medifin company, respecting the current..

Tecartus manttelisolulymfooman hoidossa : Uusien sairaalalääkkeiden arviointi

Tecartus (KTE-X19) on CAR-T-soluhoito, joka on tarkoitettu uusiutuneen tai hoitoon reagoimattoman manttelisolulymfooman hoitoon. CAR-T-solut ovat potilaalta kerättyjä Tsoluja, jotka muokataan geneettisesti tunnistamaan ja tappamaan kasvainsoluja. Tecartuksen ehdollinen myyntilupa perustuu yhteen yksihaaraiseen faasin 2 tutkimukseen (ZUMA-2). ZUMA-2-tutkimuksen pääanalyysissa (IAS, n=60) objektiivisen hoitovasteen saavutti 56 (93 %) potilasta. Näistä täydellisiä vasteita oli 40 (67 %) ja osittaisia vasteita 16 (27 %). Hoitoaiepopulaatiossa (ITT, n= 74) objektiivisen hoitovasteen saavutti 62 potilasta (84 % potilaista). Kaikista niistä potilaista, jotka saivat Tecartus-hoitoa (n= 68), hoitovasteen saavutti 92 % potilaista. Potilaista 67 %:lla oli täydellinen vaste (CR) ja 25 %:lla osittainen vaste (PR). Vaste oli säilynyt 24 kuukauden kohdalla 56 %:lla ja 33 kuukauden kohdalla 51 %:lla vasteen saaneista potilaista. Täydellisen vasteen saaneilla vaste säilyy pidempään kuin osittaisen vasteen saaneilla. Tecartuksen vaikutuksen ei voi sanoa poikkeavan missään tutkitussa alaryhmässä. ZUMA-2-tutkimuksen kokonaiselossaoloajan mediaania ei ole saavutettu. Elossaolo-osuus ITT-potilasjoukossa oli 12 kk kohdalla 78 % ja 24 kk kohdalla 63 %. Pääanalyysin potilasjoukossa (IAS, n=60) vastaavat elossaolo-osuudet olivat 83 % ja 69 %. ZUMA-2- tutkimuksen kokonaiselossaoloaikaa ja vasteen kestoa kuvaavien Kaplan-Meier-käyrien muoto voi viitata siihen, että osalla potilaista vaste saattaa jäädä pysyväksi. Vähän yli puolella vasteen saaneista potilaista vaste näyttäisi säilyvän ainakin 2 vuotta. ZUMA-2- tutkimuksessa havaitut haitat olivat tyypillisiä CAR-T-hoitoihin liittyviä haittoja. ZUMA-2-tutkimus oli yksihaarainen tutkimus ilman vertailuryhmää. Epäsuorien vertailujen perusteella Tecartuksen vaikutus hoidon lopputuloksiin näyttää olevan parempi kuin nykyisillä hoidoilla. Hoitovaikutuksen tarkkaa suuruutta on kuitenkin vaikea arvioida johtuen rajallisesta vertailuhoitoja koskevasta tiedosta. Myyntiluvan haltijan terveystalousselvityksen mukaan Tecartus-hoito tuottaa 8,83 lisäelinvuotta ja 6,19 laatupainotettua lisäelinvuotta (QALY) nykyhoitokäytäntöön verrattuna. Lisäkustannuksia Tecartus-hoidosta aiheutuu 468 265 €. Inkrementaalinen kustannusvaikuttavuussuhde (ICER) oli myyntiluvan perusanalyysin mukaan 75 649 €/QALY. Myyntiluvan haltijan kustannusvaikuttavuusanalyysin keskeisin epävarmuuden lähde liittyy arvioon Tecartuksen vaikutuksista vertailuhoitoon verrattuna ja toisaalta pitkällä aikavälillä. Epäsuoraan vertailuun liittyvästä epävarmuudesta johtuen Fimea ei esitä omaa arviota Tecartus-hoidon kustannusvaikuttavuudesta. Myyntiluvan haltijan arvion mukaan Tecartus-hoitoa saisi vuosittain Suomessa 2–4 potilasta. Tecartus-hoidon listahinta on 360 000 €. Tällöin hoidosta koituvat lisäkustannukset olisivat kaikki hoitokustannukset huomioiden 0,9–1,9 miljoonaa euroa ja ainoastaan lääkehoitoon ja siihen välittömästi liittyvät kustannukset huomioiden 0,8–1,6 miljoonaa vuodessa